Empatia on kyky aistia muiden ihmisten tunteita. Nina Sajaniemi kumppaneineen mainitsee kyvyn empatiaan olevan synnynnäinen. Se kehittyy hitaasti ja kokemusten ohjaamana. Keho ja sen liikkeet ilmentävät emootioita. Erityisesti silmien ympäristön lihakset ilmentävät tunnetta, joka on mahdollista havaita empatian avulla. (Sajaniemi, Suhonen, Nislin & Mäkelä, 2015.) Opettajan työ vaatii erityistä herkkyyttä ja tunneälyä, joiden pohjalta voi reagoida ja ohjata myös oppilaiden tunnetaitojen kehittymistä. Teoksessa, Kuusi askelta tunnetaitajaksi, opettajat nostivat empaattisuuden kaikista tärkeimmäksi tunneälytaidoksi seitsemäntoista muun tunneälytaidon ohella (Virtanen, 2015). Empaattisuus on opettajan työkalu, joka näkyy vahvasti niin kasvatuksessa kuin opetuksessa. Olennainen osa emotionaalista kompetenssia on emotionaalinen kuuntelu, jossa pyritään kohtaamaan ja ymmärtämään toista. Tämä vaatii pysähtymistä ja asettautumista hetkeen, mikä on usein opettajan työssä haastavaa. Hektinen arki luo siis omat haasteensa opettajan empatian välittämiselle.
Opettajan jaksamisen kannalta empatiakyvyn on havaittu, ennustavan matalaa työuupumusta. Empatialla on myönteisiä vaikutuksia muun muassa luokan ilmapiiriin sekä työn miellekkyyteen ja työssä jaksamiseen. (Virtanen, 2015). Oppilaiden ja opettajan hyvinvointi vaikuttaa olevan vuorovaikutteisessa suhteessa keskenään. On siis tärkeää, että kiireisen kouluarjen keskellä opettajalla on säännöllisesti aikaa pysähtyä oppilaiden äärelle.
Empatian taitoja voi harjoittaa myös historian tunneilla. Historiallisen empatian opetuksella ohjataan oppilasta ymmärtämään ihmisten toimintaa tietyssä ajallisessa kontekstissa ja olosuhteissa. Siinä pyritään purkamaan stereotyyppisiä käsityksiä ja menneisyyden käsittämättömyyttä, esimerkiksi synkästä keskiajasta tai aikalaisten järjettömyydestä. Oppilaat harjoittavat kykyään asettua menneisyyden ihmisen asemaan, mikä voi edesauttaa ymmärtämään myös nykyajan yhteiskunnassa ilmenevää moninaisuutta. (Rantala & Ahonen, 2015.) Historiallisen empatian opetus sopii myös ilmiöpohjaiseen opetukseen, sillä ihmisen ajattelun ja toiminnan lähtökohdat ovat monisyisiä.
Myötätunto on empatiaa lähellä oleva käsite ja ajoittain ne mielletään myös synonyymeina toisilleen. Myötätunto voidaan määritellä henkilöiden välillä tapahtuvaksi prosessiksi, joka käsittää vastapuolen kärsimyksen huomaamisen, ymmärtämisen ja myötäelämisen sekä sen lievittämisen omalla toiminnallaan (Dutton, Hardin & Workman, 2014). Myötätuntoisuus heijastuu siis tapaamme toimia. Perusopetuksen opetussuunnitelma (2014) mukaan sivistykseen kuuluu taito, jonka avulla voidaan käsitellä ihmisyyteen kuuluvia ristiriitatilanteita myötätuntoisesti (POPS 2014, s. 15). Myötätuntoa voi ajatellaan ikäänkuin työkaluna ja laajemmin jopa edellytyksenä sivistyneissä vuorovaikutussuhteissa toimimiselle. Sivistyksen ja tapakasvatuksen lisäksi voidaan pohtia yksilöiden myötätuntotaitojen vaikutusta oppimisilmapiiriin.
Eri alojen asiantuntijoiden yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Tekesin kanssa toteuttama Myötätunnon mullistava voima (CoPassion) -tutkimushanke pyrkii selvittämään ensisijaisesti, miten työyhteisöissä voitaisiin kehittää tuloksellisuutta tukevaa ilmapiiriä myötätuntotaitojen avulla. Tutkimuksen perusajatus on se, että inhimillinen ja myönteinen työilmapiiri tukee työntekijöiden luovuutta ja näin ollen lisää yritysten innovatiivisuutta. CoPassion-hankkeessa painotetaan erityisesti toiminnan merkitystä myötätunnon näkyväksi tekemisessä. Voisko myötätuntotaitojen harjoittelusta olla hyötyä myös koulujen tai yksittäisten luokkien ilmapiirikysymyksiin ja koko kouluyhteisön jaksamiseen?
Lähteet:
Dutton, J. E., Hardin, A. E. & Workman, K. M. (2014). Compassion at Work. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. Vol. 1, 277-304.
POPS (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 5.4.2017. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Rantala, J. & Ahonen, S. (2015). Ajan merkit: Historian käyttö ja opetus. Helsinki: Gaudeamus.
Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. E. (2015). Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus.
Virtanen, M. (2015). Kuusi askelta tunnetaitajaksi. Emotionaalisen osaamisen kehittämismalli opettajalle. Jyväskylä: PS-kustannus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti