Ihmisillä on näinä päivinä hyvin laaja tietämys terveellisistä valinnoista ja toisaalta haitallisten toimintamallien vaikutuksesta terveyteen ja jaksamiseen. Tiedon määrästä riippumatta käyttäytyminen ei aina muutu, koska muutos sisältää emotionaalisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Aihe on ajankohtainen sekä opettajan jaksamisen kannalta, mutta myös terveystiedon didaktiikan osalta koulussa. Miten yksilö voi hyödyntää laajaa tietopohjaansa käyttöön jaksamisen edistämisessä? Mikä saa aikaan muutoksen kohti terveellistä, jaksamista edistävään elämäntapaan?
Laajoissa tutkimuksissa on todettu, että kognitiiviset ja käyttäytymisen muutokseen keskittyvät menetelmät, kuten interventiot tai terapia, työhyvinvoinnin tukemiseksi ovat tehokkaampia kuin esimerkiksi eri rentoutusmenetelmät tai yleiset ohjaukset ja neuvonnat. Kognitiivisten menetelmien taustalla on ajatus, että “muuttamalla haitallisia ajatuksia voidaan muuttaa myös niihin yhteydessä olevia haitallisia tunteita ja käyttäytymistä”. (Räisänen & Karila, 2007, s. 744-745.) Eri interventioita, motivaatiohaastatteluja sekä terapiaa ehdotetaankin usein ratkaisuksi työhyvinvoinnin edistämiseen. Myös Räisäsen ja Karilan mukaan (2007, s. 743) tehokas yksilötason työstressin hallinta yhdistää moniammatillisen yhteistyön ja organisaatiotason toimenpiteet. Näyttääkin siltä, että käyttäytymisen muutokseen tarvitaan usein yksilön ja ulkopuolisen tahon vuorovaikutusta. Onko tosiaan näin, ettei yksilö voi saada itse itseään liikkeelle?
Motivaatio ja motiivit selittävät pitkälti ihmisen käyttäytymistä sekä sen muutosta ja ovat täten keskeisessä osassa muutoksen aikaansaamiseksi. Petteri Niitamo on esittänyt McClellandin (1985) mukaan, että motiivit ovat usein toistuvia kiinnostuksia tai asioita, jotka tähtäävät mielihyvään. Motiivina voi olla esimerkiksi uuden ystävän saaminen tai parempi hyvinvointi. Sisäisen motivaation, joka saa ihmisen liikkeelle ilman ulkoisia tekijöitä, syntyä edistävät sellaiset ympäristöt, jotka sallivat motiivien tarpeiden tyydyttämisen ja “muunlaiset ympäristöt vähentävät sitä”. (Niitamo, 2005, s. 41-43). Esimerkiksi vahva tukiverkosto ja lastenhoitoavun saaminen tukevat motiivien toteuttamista. Tarvitaan siis motiivien tiedostamista, tavoitteiden asettamista sekä suotuisa ympäristö itsensä toteuttamiselle, jotta ihminen motivoituu toimimaan esimerkiksi jaksamistaan edistävällä tavalla.
Terveyskäyttäytymisen muuttaminen ei ole haaste pelkästään työelämässä vaan näyttäytyy vahvasti myös peruskoulussa. Opettajat pohtivat miten saada lapset ja nuoret tekemään hyvinvointiaan tukevia valintoja ja miten herättää kiinnostusta oman terveyden edistämiseen. Yksi vaihtoehto voisi olla itsemääräämisteorian osa-alueiden, kompetenssin, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunteen (Deci & Ryan, 2000, s. 227), vahvistaminen. Näiden tarpeiden täyttäminen edistää sisäisen motivaation syntyä, jolloin oppilaiden on mahdollista aidosti kiinnostua ja pyrkiä toteuttamaan terveellisiä elämäntapoja myös koulumaailman ulkopuolella.
Ei siis taida olla olemassa yhtä yleispätevää teoriaa, mikä saisi yksilön itse muuttamaan käytöstään vaan siihen vaaditaan monen eri tekijän summa. Kuuleman mukaan ihmiset eivät tee mitään fiksua, ellei ole pakko. Millä keinoin sinä olet vaikuttanut omaan jaksamiseesi ja mikä sinua on siihen motivoinut?
Lähteet
Deci, E. & Ryan, R. (2000). The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 2000, Vol. 11, No. 4, 227–268.
Niitamo, P. (2005). Tunneperäinen ja tietoperäinen motivaatio. Teoksessa K. Salmela-Aro & J.-E. Nurmi (toim.), Mikä meitä liikuttaa. (s. 40-52). Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.
Räisänen, K. & Karila, I. (2007). Miten työstressiä voi hallita. Duodecim 2007;123:743–50.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti