Pienryhmässämme olemme tähän mennessä käsitelleet jaksamista lähinnä opettajan näkökulmasta, joten tällä kertaa keskitymme oppilaisiin. Oppilaiden hyvinvointia edistämään ja ylläpitämään on laadittu oppilas- ja opiskelijahuoltolaki. Myös perusopetuslailla pyritään edistämään oppilaiden hyvinvointia. Miten tämä näkyy käytännössä koulun arjessa?
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tukee fyysisen terveyden lisäksi oppilaiden psyykkistä terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Laki velvoittaa, että jokaisella koululla tulee olla kuraattori, terveydenhoitaja ja psykologi käytettävissä. Koulun on myös tehtävä monialaista oppilashuoltoa lasten hyvinvoinnin ja oppimisen turvaamiseksi. Oppilashuollon toimet kohdistuvat sekä yksittäisiin oppilaisiin että koko kouluyhteisöön vaikuttaviin tekijöihin, kuten yhteisön hyvinvointiin. Yhteisön hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu opiskelijahuoltoryhmän vastuulle. Kun kyseessä on yksittäiselle oppilaalle annettava apu, niin yhteistyöryhmä rakennetaan tapauskohtaisesti. (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 3§;14§, Opiskeluhuollon kokonaisuus; Opiskeluhuoltoryhmät.)
Oppimisvaikeuksien tai -pulmien kohdalla oppilaalle on tarjolla kolmiportainen tuki. Sen mukaan kaikki oppilaat ovat yleisen tuen piirissä ja voivat näin ollen saada esimerkiksi tukiopetusta tarpeen mukaan. Jos yleinen tuki koetaan riittämättömäksi, oppilas voi opettajan tekemän pedagogisen arvion jälkeen saada tehostettua tukea. Tätä annetaan muun muassa osa-aikaisen erityisopetuksen ja monimuotoisen eriyttämisen muodossa. Jos tehostettu tuki ei riitä, oppilas saa opettajan tekemän pedagogisen selvityksen jälkeen erityistä tukea. Tällöin viimeistään oppilaalle on tehtävä henkilökohtainen opetussuunnitelma. Oppilasta ei kuitenkaan tarvitse siirtää erityisluokalle, vaan uuden tukimallin tarkoituksena on tuoda tuki oppilaan luokse. (Takala, 2015.)
Yksi merkittävä hyvinvointia edistävä tekijä on koulussa tarjottava ruoka. Perusopetuslaissa on määritelty oppilaan oikeus täysipainoiseen maksuttomaan ateriaan (Perusopetuslaki 31§, Opetuksen maksuttomuus). Suomessa maksutonta kouluruokaa on tarjottu jo vuodesta 1948 lähtien kaikissa kouluissa, joten maksuton ateria tuntuu helposti itsestäänselvyydeltä. Kansainvälisesti tarkasteltuna maksuttoman kouluruoan tarjoaminen on kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Suomen lisäksi ainoastaan Ruotsi tarjoaa kaikille oppilaille maksuttoman aterian. Monessa maassa kouluruokailun päämaksajina ovat vanhemmat. (Harper, Wood & Mitchell, 2008.) Opetusneuvos Marjaana Manninen (2017) toteaakin Helsingin Sanomien artikkelissa Sata vuotta kouluruokaa – Suomi on ainoa maa maailmassa, jonka opetussuunnitelmaan ruoka kuuluu, että kouluateria on tärkeä oppimiselle. Jos sitä ei syödä, keskittymiskyky vähenee ja opiskeleminen vaikeutuu. ”Jos kaikki syövät, tunnilla on työrauha”.
Olemme nostaneet tässä postauksessa esiin oppilas- ja opiskelijahuollon, kolmiportaisen tuen sekä oppilaille tarjottavan maksuttoman ruoan. Nämä ovat esimerkkejä, joilla pyritään edistämään ja ylläpitämään oppilaiden hyvinvointia ja jaksamista koulussa. On kuitenkin syytä pohtia:
- Ovatko oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut helposti saatavilla ja kokevatko oppilaat, että kynnys avun hakemiseen on riittävän matala?
- Kuormittaako kolmiportaisen tuen malli liikaa opettajaa, jos luokalla on useita tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevia oppilaita? Saako opettaja riittävää tukea?
- Vaikka maksuton kouluateria edistää jo itsessään oppilaiden hyvinvointia, voisiko terveellisemmällä kouluruoalla parantaa hyvinvointia lisää?
Lähteet:
Harper, C., Wood, L. & Mitchell, C. (2008). The provision of school food in 18 countries. School foodtrust. Viitattu 6.4.2017. Saatavissa: http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.654.9233&rep=rep1&type=pdf
Helsingin Sanomat. Sata vuotta kouluruokaa – Suomi on ainoa maa maailmassa, jonka opetussuunnitelmaan ruoka kuuluu, julkaistu 22.1.2017. Viitattu 6.4.2017. Saatavissa: http://www.hs.fi/paivanlehti/22012017/art-2000005055374.html
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki. Viitattu 4.4.2017. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131287
Perusopetuslaki. (21.8.1998/628) Viitattu 4.4.2017. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628
Takala M. (2015). Erityispedagogiikka ja kouluikä. Helsinki: Gaudeamus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti