Opettajan työ nähdään usein todella haastavana, ja on helppo tunnistaa tekijöitä, jotka kuormittavat opettajaa. Suurin osa opettajista kuitenkin nauttii työstään ja kokee sen merkityksellisenä (Onnismaa, 2010, s. 51). Halusimme keskittyä tässä postauksessa opettajan työn voimavaroihin.
Haastattelimme eräässä alakoulussa työskentelevää opettajaa. Hän kertoi saavansa voimaa esimerkiksi työyhteisöstään, jossa hänen työtään arvostetaan ja kunnioitetaan. Myös Turpeenniemi (2008) on löytänyt hyvinvointitutkimuksessaan kytköksiä työn arvostuksen ja työssä jaksamisen välillä. Haastateltavamme nosti esiin jatkuvan työssä kehittymisen mahdollisuuden motivoivana tekijänä. Hän kokee työnsä luovana ammattina, jossa on paljon tilaa omille ideoille ja omatoimisuudelle. Lisäksi hän koki positiivisena ja motivoivana kehittymisen mahdollisuutena täydennyskoulutukset, joihin hänen kokemuksensa mukaan on aina päässyt osallistumaan ongelmitta. Myös tutkimusten mukaan osaamista tukeva täydennyskoulutus tukee työssä jaksamista (Turpeenniemi, 2008). Toisaalta haastateltava pohti myös sitä, että on tärkeää osata olla armollinen itselleen. Työt voi tehdä aina paremmin ja kehitettävää löytyy loputtomiin. On tärkeää hyväksyä oma inhimillinen rajallisuutensa ja oppia olemaan tyytyväinen omaan tekemiseensä.
Haastattelemamme opettaja koki työnsä suurena voimavarana sen, että oman työn tulokset näkee todella konkreettisesti. Hän koki että hänen työnsä on merkityksellistä, ja että sillä on positiivisia vaikutuksia oppilaiden elämään. Palkitsevimpina asioina työssään hän mainitsi vuorovaikutuksen oppilaiden kanssa. Hän kuvaili oppilaitaan mahtaviksi persooniksi, ja koki tärkeäksi ajan, jonka saa viettää heidän kanssaan. Tutkimustenkin mukaan juuri palkitsevat oppilassuhteet koetaan merkittävinä voimavaroina opettajan työssä (Hakanen 2004, 2006).
Meille itsellemme on tullut opettajankoulutuksessa välillä jopa sellainen olo, että emme ehkä haluakaan opettajiksi. Esiin on tullut paljon koululaitoksen rakenteellisia ongelmia, joihin vaikuttaminen tuntuu mahdottomalta. Opettaja on lukuisien haasteiden edessä ja monet asiat kuormittavat kohtuuttomasti. Toki on hyvä olla kriittinen ja tunnistaa ongelmakohtia, jotta niihin voidaan myös puuttua. Kuitenkin toivoisimme, että muistettaisiin keskittyä enemmän myös työn hyviin puoliin ja merkityksellisyyteen. Uskomme, että jos jo opettajankoulutus keskittyisi enemmän voimavaroihin, olisivat ne paremmin myös aloittavan opettajan mielessä. Ei ihme, että aloittavat opettajat usein väsyvät, kun heillä on mielessään vain kaikki ongelmat joita tulee välttää, sekä haasteet joihin tulisi vastata omalla innovatiivisella tavallaan. Kun osaa tunnistaa omat voimavaransa, on niitä helpompi löytää myös omasta työstään. Toivomme, että tulevaisuudessa itsekin osaisimme pitää nämä asiat mielessä ja arvostaa työtämme. Ihailemme haastateltavaamme, joka yhä monen työvuoden jälkeen on sitä mieltä, että hänen työnsä on maailman paras työ.
Lähteet
Hakanen, J. (2004). Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Työ ja ihminen, Tutkimusraportti 27. Helsinki: Työterveyslaitos.
Hakanen, J. (2006). Opettajien työn imu ja työuupumus. Teoksessa M. Perkiö-Mäkelä, N. Nevala & V. Laine (toim.), Hyvä koulu. Helsinki: Työterveyslaitos.
Onnismaa, J. (2010). Opettajien työhyvinvointi. Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004-2009. Opetushallitus. Viitattu 21.3.2017. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/124603_Opettajien_tyohyvinvointi.pdf
Turpeenniemi, K. (2008). Siedä olevaa, muuta tulevaa. Hyvinvointialojen opettajien stressin kokeminen. Acta Universitatis Lapponiensis 144. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti