Jaksamiseen vaikuttavat epäilemättä lukemattomat tekijät. Näistä tekijöistä olemme blogiteksteissämme keskittyneet erityisesti sellaisiin, jotka liittyvät tunnetaitoihin. On kuitenkin aiheellista muistuttaa, että kaikki eivät ole innostuneita siitä, että tunteet ovat nousseet niin isoon rooliin koulussa. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa mainitaan “mielen hyvinvointia edistävät yhteiset toiminnat” ja tunnetaitojen harjoittelu kuuluu moneen osa-alueeseen (POPS 2014). Vaarana kuitenkin on, että toiminnasta tulee terapisoitunutta. Terapisoitumisella tarkoitetaan aikakautemme henkeä, jossa käyttäytymistä muokataan erilaisilla terapiamuodoilla ja populaaripsykologian opeilla. Sille on kasvatuksessa ja koulutuksessa ominaista monenlaiset toimenpiteeet, joiden tarkoitus on tukea ja ohjata nuoria ottamaan vastuuta omasta pärjäämiseestään ja selviytymisestään itsetutkiskelun ja interventioiden avulla. (Brunila, 2014.) Myös Kathryn Ecclestonen ja Dennis Hayesin (2009) mukaan Britannian koulujärjestelmän terapisoituminen on huolestuttavaa, koska se on muuttamassa lapsia ja nuoria ahdistuneiksi ja itsekeskeisiksi yksilöiksi sen sijaan, että heistä kasvaisi oppimishaluisia ja sinnikkäitä oppilaita. On siis vaarana, että koulusta tulee terapiakeskus ja sen ydintehtävä opettaminen jää itsetutkiskelun jalkoihin.
Tunnetaidot ovat kuitenkin olennainen osa jaksamista. Tunteet ovat kytköksissä myös oppimiseen, jolloin oppimisen näkökulmasta niiden huomioiminen on perusteltua. Sen lisäksi, että tunnetaidot myöskin suoraan edistävät yksilön hyvinvointia, omien – ja toisten – tunteiden tunnistaminen ja toisaalta myös niiden käsitteleminen auttaa parantamaan työyhteisön tai koululuokan yleistä ilmapiiriä. Tunnetaitojen käyttö ihmissuhteissa luo vankan perustan luokan ilmapiirille. Se myös tukee yksilön kasvua kokonaisvaltaisesti sekä antaa välineitä kohdata eri elämänvaiheita.
Ilmapiirin, ryhmähengen ja onnistuneen kommunikaation olennainen avain on tunnetaidoista ehkä keskeisin eli myötätunto. Se tarkoittaa yksilön kykyä ymmärtää toisen ihmisen tunteita, motiiveja, tarpeita, päättelyä ja syitä hänen toimintaansa, silloinkin kun nämä poikkeavat omista vastaavista. Myötätunto on yleisinhimillinen ominaisuus ja välttämätön edellytys onnistuneelle kommunikaatiolle. Samalla se on myös taito, jota voi ja kannattaa kehittää. Oppilaiden myötätunnon kehittymistä voi myös opettaja edistää omalla toiminnallaan panostamalla tunnetaitojen opetteluun luokassa. Eräs aiemmissa teksteissämme käsitelty keino tunnetaitojen opetteluun niin koulu- kuin työyhteisöissäkin on mindfulness eli tietoisuustaidot.
Ihmissuhteiden merkitys on suuri luokassa, jossa uusi opetussuunnitelmakin kehottaa enenevään ryhmässä opiskeluun. Tämä johtaa esimerkiksi siihen, että kohdataan ristiriitatilanteita sekä oppilaat kokevat tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Näiden luokkahuoneessa tuttujen ilmiöiden ratkaisemiseen tarvitaan arvostavaa vuorovaikuttamista, eli vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutustaitoihin kuuluvat muun muassa kuuntelun taidot ja oman ongelman sanoitus ilman toisen syyttämistä. Näiden taitojen opettamisen haasteena on se, että oppilaat ovat taitotasoltaan jokainen eri vaiheessa. Luokkahuoneen suurempi muutos vuorovaikuttamisessa vaatii osittain toimintakulttuurin muutosta, joka luonnollisesti vie aikaa. Harjoittelu on siis hyvä aloittaa jo koulupolun alussa. Vaiva maksaa itsensä varmasti takaisin ja heijastuu muun muassa jokaisen luokassa työskentelevän jaksamiseen.
Tunne- ja vuorovaikutustaidoista puhuttaessa on tärkeää muistaa koulun päätehtävä, oppiminen. Oppimisessa on kuitenkin tunteet vahvasti mukana, joten on järkevää opetella tulemaan toimeen niiden kanssa, jotta oppiminen onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. Eikä varmasti ole haitaksi, jos samalla oppilaista kasvaa myötätuntoisia ja sosiaalisesti taitavia kansalaisia.
Lähteet
Brunila, K. (2014). Kaikilla hyvä mieli? Niin & näin 1/2014. Viitattu 13.4.2017. Saatavissa: http://www.netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn141-23.pdf
Ecclestone, K. & Hayes, D. (2009). The dangerous rise of therapeutic education. London: Routledge.
POPS (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 13.4.2017. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti