”Vain muutos on todellista ja pysyväisyys harhaa” totesi Herakleitos, antiikin Kreikan filosofi. Tämän ajatuksen voidaan ajatella näkyvän vahvasti tässä päivässä ja kuvaavan hyvin nykyistä työelämää. Muutokset 2010-luvulla heijastavat toisaalta taloudellista tilannetta ja toisaalta yhä globaalimpaa maailmaa. Taantuma näkyy työelämän epävarmuutena sekä osa- ja määräaikaisen työn lisääntymisenä. Muutos heijastuu ajanhallintaan, mikä näkyy työn ja vapaa-ajan rajan liukenemisena. Jatkuva oman osaamisen kehittäminen on keskeinen työelämän arvo. (Kasvio, Nikkilä & Virtanen, 2011.)
Muutosta tapahtuu myös opettajan työ- ja ammattikuvassa. Koulu-uudistukset ja taloudelliset leikkaukset vaikuttavat nekin opettajan työhön. Näkyvyyden ja avoimuuden lisääntymisen myötä koulun asemaa tiedon ja osaamisen tuottajana on kyseenalaistettu. Oppilaat ja vanhemmat ovat yhä tietoisempia oikeuksistaan. (Säntti, 2008.) Muutospuhe on ollut erityisesti uuden opetussuunnitelman (2014) julkaisemisen aikaan kiivasta ja tunteita herättävää.
Muutosten voidaan ajatella heijastuvan myös opettajien työssä jaksamiseen. OAJ:n vuoden 2015 työolobarometrin mukaan työtyytyväisyys on viime vuosina hieman laskenut. Työtyytyväisyyden laskun taustalla vaikuttavat työaikakuormituksen lisääntyminen, töiden epätasainen jakautuminen ja heikentynyt työkyky. Myös kiusaaminen ja väkivaltakokemukset heikentävät opettajien työssä jaksamista. Barometrin mukaan opetusalalla väsymyksen ja stressin kokeminen on tyypillisempää kuin muilla aloilla. Kuitenkin itse opetustyö tuntuu opettajista edelleen innostavalta ja barometrin mukaan yhteistyö koetaan voimavaraksi. (OAJ, 2015.)
Työstressi, kiire ja työajan riittämättömyys sekä kiusaaminen voivat jopa vaarantaa opetusalalla käynnissä olevia uudistuksia ja niihin tulee puuttua. Barometrin mukaan joka kolmas opettaja kokee työn aiheuttamaa stressiä erittäin tai melko usein. Työnohjaus työajalla voisi olla ratkaisu työstressin vähentämiseksi. Lisäksi tulisi tunnistaa stressiä aiheuttavat kuormitustekijät, sillä stressiä on vaikeaa vähentää, jos sen aiheuttajaa ei tiedetä. (Vuolle, 2016.)
Toinen merkittävä arjen haaste opettajille on kiire ja työajan riittämättömyys. Vaikka määräykset ryhmäkoon pienennyksistä ovat olemassa, olivat ryhmäkoot syksyllä 2016 45 prosentissa peruskouluista suurempia kuin edellisvuotena. Lisäksi jakotunnit ovat vähentyneet ja erityisluokkia on liian vähän tarpeeseen nähden. Vuolle (2016) on haastattelut OAJ:n työelämäasiamiestä Riina Länsikalliota, jonka mukaan kunnissa pitää reagoida liian suuriin ryhmäkokoihin. “Työt pitää organisoida paremmin, ja organisointiin pitää saada resurssit” (Vuolle, 2016). Jos ryhmässä on erityislapsia, tulee ryhmäkoon olla pienempi ja erityisopettajan tuki saatavilla. Lisäksi esimiehellä on suuri vaikutus. Tyytyväisyys esimiehen toimintaan vähentää huomattavasti työstressiä ja lisää työviihtyvyyttä (Tikkanen, 2016).
Barometrin mukaan 41 prosenttia opettajista koki kiusaamista tai epäasiallista kohtelua. Lisäksi väkivaltaa oli kohdannut noin joka kymmenes, eikä työpaikkakiusaaminenkaan ollut täysin vierasta. Vuolle (2016) mainitsee, että nyt tarvittaisiin osaamista ja resursseja ongelmien käsittelyyn. Jos opettaja pystyisi antamaan riittävästi huomiota kaikille lapsille, kiusaaminen ja väkivalta vähenisi. Oleellista olisi, että opettajat saisivat esimiehiltään tukea ja ilmoitus-ja käsittelymenetelmä otettaisiin käyttöön joka koulussa.
Mikäli opettajan töiden muutosten halutaan onnistuvan, tulee opettajien hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtia (Vuolle, 2016). Koulussa turvallisuus- ja hyvinvointitoiminta on hajanaista ja keskittyy yksittäisiin ongelmiin. Johdon rooli ja keinot sekä koko johtamisjärjestelmän osuus ovat epäselviä. Työorganisaatio hajoaa pieniksi organisaatioiksi, jolloin työorganisaatioiden turvallisuutta ja työhyvinvointia ei valtaosaltaan johdeta asianmukaisesti läpi työorganisaation. (Tarkkonen, 2016, s. 8.) Tämä konkretisoituu esimerkiksi sisäilmaongelmien hoitamattomuudessa. Länsikallion (2016) mukaan opetusalan esimiehillä on harvoin toimivaltaa esimerkiksi tilojen suhteen. Kun ongelmaa viedään asteittain ylimmän johdon päätettäväksi, katkeaa ketju jossain vaiheessa. Hänen mukaansa nyt tarvitaankin hyvinvointi- ja turvallisuusohjelmaa, jonka laatimiseen pitää tarttua sekä opetus- ja kulttuuriministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön. (Vuolle, 2016.)
Lähteet
Kasvio, A., Nikkilä, R. & Virtanen, S. (2011). Oma työ ja työelämä: tarkastelu kansalaisten työelämäkokemuksiin vaikuttavista tekijöistä. Työelämän tutkimus, 9(11), 37-51.
OAJ (2015). Opetusalan työolobarometri. Julkaisusarja 4. Luettu 3.3.2017. Saatavissa: http://www.oaj.fi/cs/oaj/doc/Tyoolobarometri.pdf
Säntti, J. (2008). Opettajan muuttuva työ vastakohtaisuuksien näkökulmasta. Kasvatus & Aika, 2(1), 7-22.
Tarkkonen, J. (2016). Näin on tehty ennenkin. Akateeminen väitöskirja. University of Lapland. Rovaniemi: Hansaprint.
Tikkanen, T. (2016). Yhteinen tavoite motivoi. Opettaja-lehti 10/2016. Luettu 5.3.2017. Saatavissa: http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut&juttuID=1408914223964
Tikkanen, T. (2016). OAJ Uutiset 22.3.2016. Väitös: Ylin johto ei sitoudu turvallisuustyöhön. Luettu 4.3.2017. Saatavissa: http://www.oaj.fi/cs/oaj/Uutiset&contentID=1408913820056&page_ name=Ylin+johto+ei+sitoudu+turvallisuustyohon
Vuolle, A. (2016). OAJ Uutiset 1.11.2016. Huolena opettajien jaksaminen – tässä ratkaisut 3 ongelmaan. Luettu 4.3.2017. Saatavissa: http://www.oaj.fi/cs/oaj/Uutiset?contentID=1408917939089&page_name=Huolena%20opettajien%20jaksaminen%20tassa%20ratkaisut%203%20ongelmaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti