Tässä postauksessa pohdimme koulun toimintakulttuurin vaikutusta opettajahuoneessa ja opettajien välisessä vuorovaikutuksessa. Näkökulmana on normatiivisen opettajan malli eli miten yhteiskunnassa määritellään “oikeanlainen” opettajuus esimerkiksi pukeutumisessa. Tässä tekstissä rajaamme tarkastelun koulun sisäisiin asenteisiin. Opetussuunnitelman perusteissa koulun toimintakulttuuri määritellään seuraavasti:
”Toimintakulttuuriin kuuluvat kaikki koulun viralliset ja epäviralliset säännöt, toiminta- ja käyttäytymismallit sekä arvot, periaatteet ja kriteerit, joihin koulutyön laatu perustuu. Toimintakulttuuri vaikuttaa myös kaikkeen oppituntien ulkopuoliseen koulun toimintaan, kuten juhliin, teemapäiviin sekä erilaisiin tapahtumiin ja tempauksiin.” (POPS, 2004, s. 19.)
Voidaankin pohtia, että “oikeaan” opettajuuteen liittyvät koulun henkilökunnan yhteisesti jakamat arvot ja asenteet. Arvot voivat olla alunperin lähtöisin yhteiskunnasta, mutta koulun toimintakulttuuri vaikuttaa siihen, miten ne näyttäytyvät esimerkiksi opettajahuoneessa. Toimintakulttuurin ääneen lausumattomat, opettajaan kohdistuvat vaatimukset voivat vaikuttaa opettajan jaksamiseen. Opettaja voi kokea esimerkiksi painetta käyttäytyä ja pukeutua tietyllä tavalla. Yleisesti opettajalta odotetaan asiallista ja neutraalia pukeutumista (Kamila, 2012, s. 336). Tietoisesti opettaja saattaa valita ylleen tietyt vaatteet, mutta alitajunnassaan pukeutumisvalintaan vaikuttavat yhteisön käsitykset normatiivisen opettajan mallista.
Koulun toimintakulttuuri voi siis vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten opettajat suhtautuvat kollegojensa ulkoasuun ja käyttäytymiseen. Koemme, että koulun toimintakulttuurin ollessa avoin ja suvaitseva, se voi antaa opettajalle paremman mahdollisuuden olla oma itsensä kuin normatiivista mallia tukeva toimintakulttuuri. Opettajilla voi olla esimerkiksi kontrolloiva tai huolehtiva ote kollegoihinsa. Tällaisessa toimintakulttuurissa yhden opettajan ajatellaan edustavan itsensä lisäksi koko koulua ja poiketessaan “oikean” opettajan mallista, hän asettaa koko opettajakunnan huonoon valoon. (Kamila, 2012, s. 336-337.) Kun opettajan täytyy käyttää energiaa sopiakseen koulun luomaan opettajamalliin, voisi tämän kuvitella kuormittavan opettajan jaksamista.
Kävimme havainnoimassa erään helsinkiläisen yläasteen opettajahuonekulttuuria. Tässä koulussa toimintakulttuuri vaikutti olevan suvaitsevainen ja vilpitön. Opettajat saivat ilmaista itseään esimerkiksi pukeutumisen kautta. Kiinnitimme huomiota myös opettajien ja oppilaiden avoimiin vuorovaikutussuhteisiin. Pohdimme, että kun opettaja voi olla oma itsensä, niin muiden opettajien kuin oppilaidenkin voi olla helpompi lähestyä häntä. Koemme, että stressi omasta opettajuudesta syntyy, kun oma käsitys opettajuudesta ei vastaa koulun opettajamallia. Havainnointimme perusteella koulussa hyväksyttiin erilaiset opettajamallit. Kuitenkin, tiettyyn koulukulttuuriin on vaikea päästä täysin sisälle muutaman päivän havainnoinnin perusteella.
Voidaan siis todeta, että havainnoimamme koulun perusteella toimintakulttuurilla voi olla yhteys opettajien jaksamiseen. Aiheesta ei kuitenkaan ole laajalti tieteellistä tutkimusta.
Lähteet
Kamila, M. (2012). Katsojana ja katsottuna - Opettajan kontrolloitu ulkoasu. Jyväskylä: Bookwell Oy.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. (2004). Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti