Opettajien työssä jaksaminen on ollut paljon esillä viime aikoina julkisessa keskustelussa. Media on välittänyt melko negatiivista kuvaa tilanteesta ja nostanut esiin radikaaleja tapauksia työssä uupumisesta. Tilastojen ja tutkimusten mukaan tilanne ei kuitenkaan ole niin toivoton, vaikka parantamisen varaa toki on.
Opetusalalla koetaan muita aloja enemmän väsymystä ja stressiä. OAJ:n teettämän työolobarometrin tuloksista selviää, että kolmasosa opettajista kokee työn aiheuttavan stressiä ja yli kolmasosa kokee olevansa poikkeuksellisen väsynyt. (Rutonen, 2014, s. 12.) Opettajien stressiin on löydetty syitä mm. työmäärästä, ristiriitaisista odotuksista, työympäristöstä ja henkilökohtaisista taipumuksista (Onnismaa, 2010, s. 15-16; Rutonen, 2014, s. 12).
Yli puolet opettajista on kuitenkin melko tyytyväisiä työhönsä ja jopa joka neljäs on erittäin tyytyväinen (Onnismaa, 2010, s. 51). Opettajan työn voimavaroiksi koetaan mm. henkilökohtaisen kehittymisen mahdollisuus, omien tietojen ja taitojen hyödyntäminen työssä, palkitsevat oppilassuhteet sekä työn itsenäisyys ja vaikutusmahdollisuudet. Työ koetaan innostavaksi ja työhön on mukava syventyä. (Onnismaa, 2010, s. 51; Rutonen, 2014, s. 12.)
Tutkimuksista on saatu hyvin ristiriitaisia tuloksia. Niistä ei käy ilmi, ovatko opettajat jakautuneet hyvinvoiviin ja kuormittuneisiin vai kokevatko he olevansa näitä molempia aika ajoin. Työssä viihdytään yleisesti ottaen hyvin, mutta siinä on myös paljon kuormittavia tekijöitä. Ehkä kyse onkin juuri siitä, mitä välineitä opettajilla on stressin hallintaan ja käsittelyyn. Aihe herätti meissä muutamia kysymyksiä - mitä mieltä itse olisit seuraavista? :)
-
Tarjotaanko opettajille välineitä kehittää stressinhallintakykyjään?
-
Voitaisiinko työuupumuksesta johtuvia sairauslomapoissaoloja vähentää panostamalla enemmän työhyvinvoinnin kehittämiseen?
-
Nähdäänkö opettajan työ raskaana sen takia, että työhyvinvoinnin tutkimus keskittyy pitkälti pahoinvoinnin tutkimiseen?
Lähteet
Onnismaa, J. (2010). Opettajien työhyvinvointi. Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004-2009. Viitattu 2.3.2017. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/124603_Opettajien_tyohyvinvointi.pdf
Rutonen, M. (2014). Jaksaminen kovilla. Opettaja 6/2014, 12-15.
Onpa tärkeä asia. Ero omiin opettajavuosiini on, että ainakin joissakin kaupungeissa on tarjolla nykyistä.enemmän työpsykologipalveluja ja ennaltaehkäisevästi työnohjausta. Tällä viikolla aloitan työskentelyn uupumisen merkkejä osoittaneen opettajan kanssa työnohjauksen. Tarkoitus on tavata kolmen viikon välein ja jatkaa syksyllä.
VastaaPoista