Huh! Vihdoinkin kotona. Olipas pitkä päivä... Olin tänään koululla jo puoli kahdeksalta tulostamassa miljoonia monisteita ja valmistelemassa päivän ilmiöprojektia. Ilmiöprojektimme on vasta alussa ja oppilaat ovat olleet todella turhautuneita uusien työtapojen omaksumisessa. On niin vaikeaa tasapainotella oppilaiden oman toimijuuden ja kontrollointihaluni välillä. Puursimme ilmiömme äärellä koko pitkän päivän, toivottavasti huomenna olisi jo sujuvampaa. Mitenköhän voisin ohjata oppilaitani paremmin... Ainiin, huomenna on myös vanhempainilta, täytyykin tänään vielä valmistautua siihen. Onneksi nyt alkaa lempisarjani, rentoudun hetken. Oho, kukas laittaa viestiä? Äh, Annin isä kyselee läksyjä heidän lomansa ajaksi. Pitäisikö tässä nyt vielä tänään suunnitella ensi viikonkin tunnit?! Ainiin, ja nyt Annista tuli mieleen, että Liisa on ollut poikkeuksellisen paljon yksin välitunnilla... Onkohan jotain tapahtunut ja mitäköhän voisin tehdä asialle...? Eikä, ja minun piti mennä vielä illalliselle Virtasillekin, mutta nyt on kyllä niin paljon taas kaikkea tässä, että ei minusta tällä hetkellä ole illallisseuraksi. No, enää 37 vuotta eläkeikään...
Kuulostaako tutulta? Tutkimusten mukaan opettajien työstressi seuraa työpäivän jälkeen kotiin, ja opettajat kokevat vaikeuksia pitää eri elämän osa-alueita erillään. Tämä tarkoittaa sitä, että yksityiselämän asiat ja stressi voivat kantautua myös töihin. Peruskoulun opettajista hieman yli kymmenes koki työongelmien heijastuvan kotiin usein. Korkeakouluopettajilla luku on vielä huomattavasti korkeampi. (Laes & Laes, 2001; Vanhala & Pahkin, 2008.) Koulumaailmassa on havaittu kulttuuria, jossa työhönsä täysin omistautuva opettaja nähdään ihanteellisena. Tällaisella ihanneopettajalla ei saisi olla työn ulkopuolisia velvoitteita. (Silvennoinen ym. 2009; Bailyn 2003, viitattu lähteessä Onnismaa, 2010, s. 28 .) Opettajat kokevat, että jatkuva saavutettavuus –ajattelu hankaloittaa työn ja vapaa-ajan välisen rajan säilyttämistä. (Turpeenniemi, 2008, viitattu lähteessä Onnismaa, 2010, s. 29 .) Kotiin seuraavan työstressin ja jatkuvan saatavuuden lisäksi opettajaa uuvuttaa työajan ulkopuolella työskentely, mikä vähentää luonnollisesti omaa vapaa-aikaa. Ajan puute onkin useammin keskiluokkaiselle esteenä tehdä sitä, mitä todella haluaa (Nätti, 2004; Julkunen, Nätti & Anttila, 2004, viitattu teoksessa Onnismaa, 2010. s 29).
Kanadalaisen tutkimuksen mukaan opettajat saattavat työskennellä jopa 10-20 tuntia viikossa työajan ulkopuolella. Vapaa-ajalla mielessä voi myös pyöriä huoli oppilaiden käytös- ja mielenterveysongelmista sekä huoli heidän taloudellisesta tilanteesta. Suurin osa opettajista uskoo, että heidän stressinsä liittyy vapaa-ajan ja työelämän epätasapainoisuuteen. Tämä epätasapainoisuus vaikuttaa opettajien kykyyn opettaa haluamallaan tavalla. (Froese-Germain, 2014.)
Meitä mietityttää, mikä tällaiseen ongelmaan voisi olla ratkaisuna. Olemme pohtineet, voisiko työt pitää työpaikalla esimerkiksi niin, että jäisi oppituntien jälkeen koululle suunnittelemaan seuraavan päivän oppitunnit. Tulisiko opettajien työtunteihin sisältyä enemmän aikaa suunnitteluun? Tällöin kotona voisi olla selkeästi vapaalla. Toisaalta huoltajat saattavat soitella ja viestitellä milloin vain… Voivatko opettajat rajata saatavuuttaan selkeämmin? Pitääkö opettajan olla iltaisinkin tavoitettavissa?
Kommentoikaa mieluusti omia ajatuksianne aiheesta.
Lähteet
Froese-Germain, B. (2014). Work-life Balance and the Canadian Teaching Profession. Viitattu 21.3.2017. Saatavissa: https://eric.ed.gov/?id=ED546884
Julkunen, R., Nätti, J. & Anttila, T. (2004). Aikanyrjähdys. Keskiluokka tietotyön puristuksessa. Tampere: Vastapaino.
Laes, T. & Laes, T. (2001). Career burnout and its relationship to couple burnout in Finland. Paper presented at the Annual Meeting of the American Psychological Association (109th, San Francisco, CA, Aug 24–28).
Nätti, J. (2004). Korkeakouluopettajien aikanyrjähdys. Acatiimi 4(04).
Onnismaa, J. (2010). Opettajien työhyvinvointi. Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004-2009. Opetushallitus. Viitattu 21.3.2017. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/124603_Opettajien_tyohyvinvointi.pdf
Turpeenniemi, K. (2008). Siedä olevaa, muuta tulevaa. Hyvinvointialojen opettajien stressin kokeminen. Acta Universitatis Lapponiensis 144. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Vanhala, A. & Pahkin, K. (2008). Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopettajien työssä jaksaminen ja jatkaminen. QPS Nordic - Age Diverse Workforce. Helsinki: Työterveyslaitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti