Viime vuosina on julkisesti keskusteltu paljon koulujen työrauhaongelmista. Nämä ongelmat ovat useampia kertoja kärjistyessään päätyneet tiedotusvälineisiin asti. Suomalaisten koulujen työrauhahaasteet on havaittu sekä OECD:n tasolla että suomalaisten opettajien keskuudessa. Työrauhan on todettu heikentyneen jopa siinä määrin että yhä useampi opettaja miettii alanvaihtoa. (Helsingin Sanomat, 2012.)
Mikäli työrauhaongelmat ovat niin vaikeita, että ne saavat opettajia jopa miettimään alanvaihtoa, on selvää että ne ovat uhka työssä jaksamiselle. Opettajat saattavat kokea työrauhaongelmat suoraan vaikeutena paitsi tehdä omaa työtään, mutta myös haasteena turvata työrauha oppilaille.
Usein ongelmatilanteiden päätyessä julkisuuteen ratkaisuksi tarjotaan kovempaa kurinpitoa ja tästä näkökulmasta työrauhaa tarkastelee myös edellä mainittu OECD:n raportti (Helsingin Sanomat, 2012). Taannoin erityisesti sosiaalisessa mediassa sai laajaa huomiota ruotsalaisen Ölyckeskolanin tapaus, jossa oli paljon erilaisia järjestyksenpitoon ja ilkivaltaan liittyviä ongelmia. Koulun sotilastaustainen rehtori otti käyttöön uusia, tiukempiin sääntöihin perustuvia menetelmiä, minkä jälkeen oppimistulokset paranivat (Smedbakken, 2017). Olisiko kovempi koulukuri siis ratkaisu myös suomalaiskoulujen työrauha-ja jaksamisongelmiin?
Kurin ensimmäinen ongelma on, että se ei tarkoita kaikille samaa. Yhdelle se merkitsee aikuisen ehdotonta ja vastaansanomatonta auktoriteettiasemaa, toiselle sääntöjä ja uhkaa rangaistuksista, kolmannelle sitä, että aikuinen voi korottaa äänensä, neljäs käyttäisi jopa fyysisestä kurittamista – ja niin edelleen. Yhtä kaikki, kuri on varmasti melko yleisesti hyväksytysti jotain, joka kohdistuu ylhäältä alaspäin. Yhteisesti jaettua kurin määritelmää on kuitenkin vaikea löytää. Kun määrittely on ongelmallista, myös keinoista keskustelu on haasteellista.
Toisaalta nykypäivän lapsia ei voida kasvattaa eilisen menetelmillä – ja tällainen menetelmä on kova kuri sellaisena kuin moni aikuinen sen lapsuudestaan muistaa. Nykylasten täytyy kyetä toimimaan hyvin erilaisessa maailmassa kuin vanhempansa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opettajan tulee rohkaista oppilaita pohtimaan asioita eri näkökulmista ja antaa heidän näkemyksilleen tilaa. Hänen tulee myös innostaa oppilaita etsimään vastauksia, kuuntelemaan toisten näkemyksiä, pohtimaan omaa sisäistä tietoaan ja rakentamaan uutta tietoa ja näkemystä. Opettajan rooli on näin ollen myös muuttunut eikä hän enää ole entisen kaltainen auktoriteetti, mutta kasvattaja hän on toki yhä. (POPS, 2014, 20.)
On siis vaikea uskoa, että opettajan jaksaminen paranisi sillä, että hän pitäisi kovaa kuria, mutta samalla yrittäisi rohkaista oppilaita itsenäiseen toimintaan ja ajatteluun. Voisi jopa väittää, että nämä vaatimukset ovat keskenään ristiriidassa. Edelleen tarvitaan sääntöjä, mutta niistä pitäisi nykyisin sopia ainakin osittain yhdessä. Opetussuunnitelma toteaa, että koulun muodostaman oppivan yhteisön jäseninä oppilaat saavat tukea ja kannustusta ideoilleen ja aloitteilleen, jolloin heidän toimijuutensa voi vahvistua (POPS, 2014, 20). Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koululla on yhteiset säännöt, mutta luokan säännöistä päätetään luokassa yhdessä.
Jos koulussa ei ole työrauhaa, toimia tarvitaan. On kuitenkin hyvä keskittyä rangaistusten tai virheiden sijaan onnistumisiin. Niilo Mäki Instituutin Työrauhaa kaikille -mallista on saatu hyviä tuloksia koulujen työrauhan edistämisessä. Tämä malli korostaa koko yhteisön toimintaa työrauhan edistämiseksi. Mallia kokeiltiin lähes kolmessakymmenessä koulussa Keski- ja Itä-Suomessa. Sillä onnistuttiin merkittävästi parantamaan luokkien työrauhaa ja vähennettiin häiriökäyttäytymistä sekä opettajan tarvetta käyttää aikaa luokan käyttäytymisen hallintaan oppituntien aikana. Malli korostaa, että hyvä työrauha ei ole riippuvainen opettajan henkilökohtaisista ominaisuuksista, vaan hyvistä ja tehokkaista toimintatavoista, joita voidaan oppia harjoittelemalla. Tässä mallissa kaikki luokkaa opettavat opettajat laitetaan miettimään omia odotuksiaan hyvästä käyttäytymisestä ja sopimaan oppilaiden käyttäytymiselle selkeät ja saavutettavissa olevat tavoitteet. Häiriökäyttäytymiseen puututaan nopeasti ja johdonmukaisesti ja myös vanhemmat sidotaan mukaan ponnistuksiin. Tärkeää on, että kukaan ei jää yksin työrauhaongelmien kanssa. (Niilo Mäki Instituutti, 2012.)
Paluuta menneeseen tai heti toimivia pikaratkaisuja ei ehkä ole olemassa. Etsimällä ja harjoittelemalla parempaan työrauhaan tähtääviä toimintatapoja on myös mahdollista parantaa opettajien jaksamista. Työrauhaan toki vaikuttavat myös lukemattomat muut tekijät, kuten riittävät erityisopetuksen ja muun tuen resurssit sekä esimerkiksi tunne- ja vuorovaikutustaidot. Avainsana on kuitenkin yhteistyö. Keskustelemalla hyviä käytäntöjä voidaan jakaa. Kerro sinäkin ajatuksiasi aiheesta.
Lähteet:
Helsingin Sanomat. (2012). OAJ: Opettajat siirtyvät yhä herkemmin muihin ammatteihin. Viitattu 21.3.2017. Saatavissa: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002521502.html
Niilo Mäki Instituutti. (2012). Koulujen työrauhaongelmia voidaan vähentää tehokkaasti toimintatapoja muuttamalla. Viitattu 21.3.2017. Saatavissa: https://www.nmi.fi/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto/koulujen-tyorauhaongelmia-voidaan-vahentaa-tehokkaasti-toimintatapoja-muuttamalla
POPS (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Smedbakken, C. (2017). Uppställning utomhus och ordning – rektorns idéer höjde betygen. Aftonbladet. Viitattu 21.3.2017. Saatavissa: http://www.aftonbladet.se/nyheter/a/xoMgl/uppstallning-utomhus-och-ordning--rektorns-ideer-hojde-betygen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti