“Yesterday is history. Tomorrow is a mystery. Today is a gift. That's why it is called the present.”
Tässä tekstissä pohdimme mindfulnessin eli tietoisuustaitojen merkitystä jaksamiseen. Mindfulness on Massachusettsin yliopiston lääketieteen emeritusprofessori Jon Kabat-Zinnin mukaan “tietoisuus, joka syntyy siten, että kiinnitetään tarkoituksella huomiota nykyhetkeen ja siten, että koetaan hyväksyen ja tuomitsematta hetki hetkeltä avautuvat kokemukset”. Se on tekniikka, jolla kohennetaan henkistä hyvinvointia. (Lehto, 2014, s.86.)
Kabat-Zinn kehitti 1970-luvulla MBSR-menetelmän (Mindfulness-Based Stress Reduction) kroonisten kipupotilaiden auttamiseksi. Potilaiden kivut eivät hävinneet, mutta meditaatiotekniikoiden ja joogan avulla he oppivat ystävystymään kivun tunteen kanssa ja heidän elämänlaatunsa alkoi parantua. Hyvien tulosten seurauksena menetelmä otettiin laajasti käyttöön psykoterapioihin, joissa sitä käytetään erityisesti masennus-, stressi- ja ahdistusoireiden hoitoon. Sittemmin mindfulnessiin pohjautuvia menetelmiä on otettu käyttöön myös muualla kuin terveydenhuollossa ja monet ihmiset ovat ottaneet tietoisuustaidot osaksi arkeaan. (Honkasalo, 2016; Wikipedia.)
Myös monissa kouluissa on otettu tietoisuustaidot osaksi koulupäiviä. Britanniassa jo yli 5000 opettajaa on koulutettu opettamaan tietoisuustaitoja lasten mielenterveyden parantamiseksi (BBC Family & Education News). Viimeisen 10 vuoden aikana lasten ja nuorten tietoisuustaitoharjoittelua on alettu tutkia, mutta se on ollut suhteellisen vähäistä. Tietoisuustaitojen on osoitettu kehittävän stressin- ja tunteidenhallintataitoja sekä mm. keskittymiskykyä ja oppimista. (Terve oppiva mieli.)
Kävimme tutustumassa Kilonpuiston kouluun, jossa luokanopettaja Susanna Honkasalo kehittää osana HundrED-hanketta pedagogista mallia tunnetaitojen opetteluun. Havainnoimme siellä neljännen luokan opetustuokiota, jonka tavoitteena oli tunnistaa tunteita, niihin liittyviä kehon tuntemuksia ja ajatuksia sekä sitä kuinka nämä kaikki ohjaavat toimintaa. Opetuksessa hyödynnettiin kehitteillä olevaa mallia, jonka avulla tällä kerralla käsiteltiin pettymyksen kokemusta ja sitä kuinka sen voi kohdata vahvuuksiaan hyödyntäen. Kehyskertomuksena käytettiin Pieni merenneito -näytelmää, jonka luokka oli nähnyt aikaisemmin. Mallin osana on kehon tuntemus – tunne – ajatus – reaktio -kaavio, jonka avulla oppilaat pohtivat millaisia tunteita pettymyksen kokemus voisi herättää ja millaisia tuntemuksia se aiheuttaa kehossa sekä mitä ajatuksia tilanteessa herää ja mihin toimintaan ne voivat johtaa. Tämän jälkeen oppilaat toivat esiin vahvuuksia, joiden avulla pettymyksen voi kohdata. Oli mukava huomata, kuinka hienosti neljäsluokkalaiset osasivat tunnistaa tunteita sekä niihin liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia. Erityisesti vahvuuksien tunnistamisessa monilla aikuisillakin olisi opittavaa näiltä lapsilta. Vai mitä mieltä olette siitä, että pettymyksen jälkeen kannattaa yrittää olla iloinen toisten puolesta tai toiveikas tulevaisuuden suhteen? “New things open up”, sanottiin luokassa.
Keskustelimme tunnin päätteeksi opettajan kanssa ja keskustelussa korostui meditaatioon ja mindfulnessiin perustuvan pedagogiikan myönteinen vaikutus oppilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mindfulness auttaa keskittymään ja parantaa myös näin oppimista, mutta koulumenestystä tärkeämpää on oppilaiden hyvinvointi ja ihmisenä kasvaminen. Opettajille järjestettäviä mindfulness-koulutuksia ja -materiaalia on tarjolla, mutta harjoituksia voi ottaa osaksi opetusta myös ilman näitä. Esimerkiksi Kilonpuiston koulun tunne- ja tietoisuustaitojen opettaminen -projektin sivuilta löytyy lyhyitä harjoitteita, joilla voi aloittaa.
Olemme vakuuttuneita, että tietoisuustaitojen harjoittelu voi parantaa jaksamista luokassa. On tärkeää, että oppilaat saavat keinoja hallita mm. stressiään, mutta myös opettajat voivat hyötyä tietoisuustaidoista. Patricia Jennings kollegoineen (2017) on kehittänyt mindfulnessiin perustuvan CARE for Teachers -ohjelman (Cultivating Awareness and Resilience in Education). Tutkimuksessa huomattiin, että ohjelma paransi opettajien sosiaalista ja emotionaalista kompetenssia ja luokkahuonevuorovaikutusta tilastollisesti merkitsevästi. (Jennings, 2017.) Tällä on varmasti vaikutusta hyvän ilmapiirin muodostumiseen. Siitä aiheesta pienryhmämme jatkaa seuraavalla kerralla.
Loppuun vielä lasten ajatuksia mindfulnessista.
Lähteet
BBC Family & Education News -facebook sivu. Mindfulness in schools. Viitattu 16.3.2017. Saatavissa: http://www.facebook.com/BBCFamilyNews/videos/1361352793927784/
Honkasalo, S. (2016). Tunne- ja tietoisuustaitojen opettaminen -HundrED-projekti. Viitattu 16.3.2017. Saatavissa: http://hundred.org/fi/projects/tunne-ja-tietoisuustaitojen-opettaminen?category=yleista-tietoa&posts=t#content
Jennings, P. A., Brown, J. L., Frank, J. L., Doyle, S., Oh, Y., Davis, R., Rasheed, D., DeWeese, A., DeMauro, A. A., Cham, H., & Greenberg, M. T. (2017). Impacts of the CARE for Teachers Program on Teachers’ Social and Emotional Competence and Classroom Interactions. Journal of Educational Psychology. Advance online publication. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1037/edu0000187
Lehto, J. E. (2014). Mindfulness - tiedostava ja hyväksyvä läsnäolo. Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaa (toim.), Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Terve Oppiva Mieli tutkimus- ja kehittämishanke. Viitattu 16.3.2017. Saatavissa: http://www.terveoppivamieli.fi/tiede-tutkimus/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti